Suomen huippu-urheilun resursseja aiotaan keskittää yhä enemmän. Urheiluakatemioissa asia koetaan sekä hyvänä että huonona. Mitä tämä kaikki tarkoittaa urheiluakatemioiden kannalta? Kuka pitää huolta pienistä lajeista? Kuinka panostuksen saavat lajit valitaan?
Erikoisjakson vieraina ovat Suomen Olympiakomitean urheiluakatemiaohjelman johtaja Simo Tarvonen, Turun seudun urheiluakatemian huippu-urheilukoordinaattori Mika Korpela sekä Etelä-Kymenlaakson urheiluakatemian toiminnanjohtaja Jiri Auranen.
Urheilun äänen toimittajina ovat Jarkko S. Laitinen ja Kimmo Muttilainen.
Urheilun ääni 
Olen samaa mieltä, että huippujen tulisi harjoitella huippujen kanssa. Ihmettelen kuitenkin muutamaa asiaa tässä mallissa:
1. Nuoren tulisi tämän ”formaatin” mukaan muuttaa lukioon opiskelemaan toiselle paikkakunnalle. Kuka tämän muuton maksaisi? Aika paljon vaadittu perheeltä jos vaaditaan heidän tämä maksavan. Tämä tulee vaan eriarvoistamaan urheilijoita heidän maksukyvyn mukaan.
2. Tutkimukset osoittaa, että eniten Olympiavoittajia tulee kaupungeista joissa on 50 000 – 100 000 asukasta. Sekä pitkäaikaiset valmentaja-urheilija suhteet tuottaa enemmän näitä huippuja kuin valmennuksen perässä ”juoksevat” urheilijat. Miksi rimpuilla tätäkin tosiasiaa vastaan.
Näitä tutkimuksia vastaan sotii siis tämä malli. Yksi mitä voitaisiin tehdä huippu-urheilun tukemisesksi on tuen tuominen urheilija-valmentaja parille. Annetaan heille tuki ja päätäntävalta siihen missä he haluaisivat harjoitella. Esimerkiksi jos maailman parhaat pikajuoksijat tulevat Jamaikalta, niin silloin minusta näiden tulisi harjoitela Jamaikalla ja saada oppia sieltä.
NÄIN MINÄ YMMÄRRÄN SEN, ETTÄ HUIPUT HARJOITTELEVAT HUIPPUJEN KANSSA. Tätä oppia voidaan tuoda sitten tänne Suomeenkin.
TykkääTykkää